Suomi 100 vuotta

Kirjoittaja on runoilija-ystäväni, 
jolta pyysin lupaa julkaista runon 
itsenäisyyspäivän kunniaksi sivuillamme. 
Sara Sand on taiteilijanimi. 
             Meeri Pulkkinen

Suomi-rouva

Satavuotias on hyvässä kunnossa,
ei ole vikaa itsetunnossa,
mitä nyt joskus kyselee muilta,
näkevätkö he lihaa luilta.
Mitä ovat Suomesta mieltä,
tuntevatko jonkun sieltä,
onko käyty saunassa kuumassa,
uimisen huumassa.
Juotu lasi olutta,
vailla tietä, polutta,
noustu rannasta mäkeä,
kuunneltu peippoa, käkeä.

Suomi-neito nukkuu aitassa kesällä,
räystään alla pääsky käy pesällä.
Neidon uni on syvää,
toivoisi hänelle kaikkea hyvää.

Aurinko nousee jo neljän maissa,
mutta ei ole mainittu laissa,
mihin asti saa nukkua,
ja miten kauan illalla kukkua.

Mutta pian neito herää,
kastepisaroita lehdiltä kerää
juopuu aamusta uudesta,
taasen saadusta tilaisuudesta elää,
sille laulu helää.

Aamulla neito keittää kahvia,
ruisleipä maistuu,
ei ole pahvia.

Satavuotiaalla on muistelemista,
muttei hänestä tule ikinä valmista,
on hänellä ollut miehiä monia,
yksikin soitteli saksofonia.
Kuunteli neito jazzia sakeaa,
sekä muutakin parin makeaa sorttia,
joskus poltteli norttia.

Olihan noita riesaksi asti,
mutta saatiinpa Saksasta
useampi aselasti.
Ja tuli vedetyksi veli venäläisen kanssa
moni hikinen tango,
joka maistui tärpätiltä kuin raaka mango.

Oli siinä neito kovilla,
kun kaikilla ovilla
ryskyi ja paukkui
ja naapuri petturiksi haukkui.
Kuoli siinä sodassa monta
syytöntä ja viatonta.

Kun ryske vihdoin laantui
ja Suomi-neito miltei kaatui.
Oli raskaat rauhan ehdot,
silti pian heilui kehdot
kautta Suomen
uutta luoden.

Onhan tuossa ollut olemista,
tulisi aika pitkä lista,
jos kaiken kirjaisi ja korjaisi.
Sen verran on kuitenkin tullut kokemusta,
viimeksi EU:sta, että
on itsenäisyyspäivänä yllä kokomusta
ja kyllä minua saa jo Suomi-rouvaksi sanoa,
vaikka en suuremmin
sitä titteliä janoa,
tuumasi neito.

            Sara Sand
            Veteraanin tytär
            Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsen