Erja Johanna Pulkkinen.
Seitsenvuotias Erja tyttömme kohtasi kuolemansa jäätyään katua ylittäessään silloisen työnantajani pakettiauton tönäisemäksi. Kolme tyttöä oli menossa kysymään yhden tytön äidiltä koulupäivän jälkeen, saavatko tulla Erjan luokse leikkimään. Auto osui kahteen tyttöön, se tytöistä pelastui, jonka äiti katsoi työpaikkansa ikkunasta tätä traagista tapahtumaa. Erja lensi ilmassa 25 – 30 metriä tullen pää edellä katuun. Hän eli syvässä koomassa kaksi viikkoa, jonka jälkeen jouduimme tekemään hoitamatta jättämispäätöksen. Tämän runon kirjoitin omaksi terapiakseni tultuani sairaalareissulta kotiin. Kaksi viikkoa ennen onnettomuutta olimme Erjan kanssa leikkimässä, vedin häntä pulkassa ensilumilla, kun Erja huutaa ykskaks ”Kultaa, kultaa, elämäni on kultaa”. Kysyessäni, mitä sinä Erja sanoit, Erja meni aivan hämilleen, aivan kuin heräten jostakin.
Erja oli jo toinen pikkutyttömme, jonka menetimme yllättäen kuolemalle.
Pentti Pulkkinen 29-30.11.1976
ERJALLE
klo 01.45
Olit enkeli kai, elit hetkisen
meillä lainassa, ihmisten lailla.
Mitä tarkoitti hän,
miksi antoi, pois vei?
Kysymys on vastausta vailla.
Mieli myrskyää, Kuolema.
Ajatus etsii, Maahan painuu.
Miksi näin, miksi ?.
En tunne kätesi lämpöä.
En ääntäsi kuule.
Haluatko tulla syliini?
Oli juuresi syvällä kiinni meissä.
Tuli myrsky.
Et lähtenyt leikaten.
Juurineen otti omansa korkein.
Ei auta taistelu.
Jäljellä haavat, vuotavat haavat.
30.11.1976
Kärsi mieli. Kestä. Etsi.
Usko huomiseen.
On onnemme maljassa vielä tilaa,
kirkkaita päiviä.
Vain avulla tuskan
voit parhaimman onnesi löytää.
Olet poissa nyt, äidin pien, isän pien.
Muistot kauniit niin puhtaana hohtaa.
Täytit osasi niin, ettei vois kirkkaammin.
Usein ajatus luoksesi johtaa.
Oli elämäs kultaa, kerroit niin.
Näitkö silloin jo tiesi taivaisiin? isäsi
Pulkkisten sukuseura 
Hei ! Olette todella menettäneet paljon ja varmasti miksi-kysymykset ovat nousseet huulille tuhansiaja , tuhansia kertoja. Täällä ajaas ei vastauksia tule, mutta sitten taivaan kodissa . Rakkaus ei koskaan kuole, eikä muistoja lapsistanne kukaan voi viedä. Jumala luomisvoimallaan herätti rakkaan poikansa kolmantena päivänä, niin tapahtuu lupauksen mukaan myös meille, uskon näin. Suru on kuin virta. Alussasen voima on raju, mutta hiljalleen virran voima vähenee, suru muuttuukaipaukseksi ja lopulta päästää surijan rannalle. Kaipaus on elinikäine, jonka huomaa teidänkin muistelusta.
Jumalan armohoitoa teidän perheelle. Siunattua Adventin aikaa !
Ps. Juho Pulkkinen lähti Anttolasta ja toi osan Pulkkisen suvusta Vetelin Pulkkiseen, sillä tiellä ollaan.
Tässä on lapsuusperheeni. Olen keskirivissä, toinen oikealta. Äiti kuoli 2004 joulukuussa, isä 2005 elokuussa ja kaksi nuorinta veljeä ovat kuolleet 2007 ja 2011.
Runo on kaunis ja koskettava, kaipaavan vanhemman rakkaudentunnustus. Saako sitä jakaa ? Työyhteisössäni on neljä äitiä, jotka ovat lapsensa menettäneet. Olen jäänyt 1.8.20017 eläkkeelle, mutta rehtori on soittanut töihin tämän tästä. ( olen luokkaohjaaja )
Siunattua joulunaikaa ja hyvää Uutta vuotta! Rakas Suomemme täyttää 100, iloitaan siitä. Pirkko Vikman os. Pulkkinen Lähetetty iPadista
Kiitos. Välitin viestisi Pentille. Voi julkaista ja levittää julkisuuteen
Voisinko laittaa tämän kirjeen sivulle? Mainitsemasi kuva ei ole tullut mukaan. Lähetätkö sen meeti.pulkkinen@elisanet.fi
Pentti vastasi: Voi julkaista ja levittää julkisuuteen. odotan sitä kuvaa sähköpostiin, niin julkaisen kommenttisi. Onko ok?